Sinisusikettudemoni Aurora ja hänelle lähes tuntematon pieni lohikäärmeen poikanen Eclipse olivat
saapuneet lumimyrskyn kourissa Auroran luolalle. Matka, jonka taittamiseen Auroralla oli yleensä mennyt
noin viikko, oli venynyt melkein kuukaudeksi. Pieni lisko-otus ei selvästikkään ennen ollut matkustellut
ja heidän oli pitänyt pysähtyä lähes koko ajan. Asiaa ei helpottanut lainkaan se, että Eclipse eritti ympärilleen
vaarallisen paljon taikuutta, mikä melkein tyhjässä korvessa oli vaarallista.
[img]https://i.imgur.com/JpidogT.jpg[/img]
Nyt taikuuden erittämisestä ei niinkään ollut vaaraa, sillä Auroran omat taikuudet pitivät mahdolliset
tunkeilijat poissa. He olivat syöneet ja levänneet ja antaneet uuden päivän koittaa.
"Mitähän minä sinun kanssasi tekisin?" Aurora mietiskeli katsellessaan pientä lohikäärmettä joka taas
silmäili luolaa suu auki ja silmät ammollaan kaikesta Eclipselle omituisesta tavarasta.
"Et ole vieläkään kertonut miksi sinä seurasit minua siellä takametsissä"
[img]https://i.imgur.com/JKzGLQ2.jpg[/img]
Eclipse räpytteli silmiään kuin olisi muistamassa jotain. Hän kurtisti otsaansa ja yritti miettiä.
Mitä se oli.. mitä se oli.. Äiti oli ehkä sanonut jotain ennen kuin oli saattanut hänet metsän laidalle, mutta hän muisti vain,
että oli nähnyt kivoja valoja. Äiti oli antanut jotain.. ainakin laukun, mutta sen hän oli kompastuessaan tiputtanut jokeen. Mitä ihmettä se oli ollut?
[img]https://i.imgur.com/hATqvk4.jpg[/img]
Samassa pienen lohikäärmeen kasvoilla kävi ymmärrys ja into. Hänenhän oli tietenkin pitänyt antaa
susikettudemonille kirje.
"Haa, tässä on jotain sinulle. Minun äiti antoi sen ja sanoi että sinä kyllä ymmärrät sen sitten kun olet lukenut sen.
Minulle äiti sanoo aina vain, että ymmärrän asioita kun olen tarpeeksi iso, mutta sinä oletkin jo ihan tarpeeksi iso." Eclipse sanoi tuumien.
[img]https://i.imgur.com/CPvoqEJ.jpg[/img]
Aurora otti kirjeen ja mietti miksikö sellainen oli hänelle. Oliko tuon pienen lohikäärmeen äiti joku hänen
kaukainen tuttunsa?
[img]https://i.imgur.com/DnTQOtt.jpg[/img]
Ottaessaan kirjeen käsiinsä, hän huomasi jotain. Se oli hänen äitinsä suvun vaakuna, jota hän käytti vain
henkilökohtaisissa kirjeissään. Aurora mursi sinetin jossa oli virvatuli ja neljä tassun jälkeä sen ympärillä.
Hän huokasi syvään valmistuen johonkin odottamattomaan, mitä hänen äitinsä oli taas saanut päähänsä ja
alkoi lukea.
[img]https://i.imgur.com/XtvdaDG.jpg[/img]
Rivi riviltä Auroran ilme synkkeni. Hän tuhahteli välillä ja murahteli. Hänen äitinsä kirjoitti aina
tekstiä joka oli niin suoraselkäistä, vaativaa ja tärkeää, että se sai hänet melkein yökkäämään.
Auroran niskakarvat nousivat pystyyn kun hän luki alleviivatun kohdan, mikä siis oli ilmeisemminkin tärkein kohta viestistä.
'Olemme päätyneet herra ja rouva Snowfallin kanssa siihen tulokseen, että Eclipsen olisi aika itsenäistyä hieman ja nähdä elämää,
joten hän tulee sinulle avustamaan tärkeissä asioissa, kunnes on valmis seuraamaan omia polkujaan. Se ei ole nuorille lohikäärmeille
mikään tavaton asia, vaan kunniallinen aloitus oppia omaa elämää. Olen herra ja rouva Snowfallin kanssa hyvissä väleissä, joten katsokin, että opetat hänet hyville tavoille ja viisaaksi tai saat kuulla kunniasi.'
Eikä Aurora tälläkään kertaa selvinnyt äitinsä saarnoista, millä hän aina melkein päätti kirjeensä,
ellei tietenkään ollut Auroran syntymäpäivä.
'Saat samalla myös kokemusta lapsien kanssa olemisesta, ja olisikin jo aika, että etsisit itsellesi kunnon sulhasen.'
[img]https://i.imgur.com/ZEosAHe.jpg[/img]
Auroran kiristeli hampaitaan eikä tiennyt että olisiko hänen pitänyt iloita siitä, että hän sai palvelijan, vaiko kirkua ärsytyksestä.
[img]https://i.imgur.com/el9Cwu4.jpg[/img]
Aurora pongahti ylös tuoliltaan ja käveli huoneessa edes takaisin. Jollei Aurora olisi tiennyt miten helposti
hänen äitinsä olisi voinut hänen elämänsä muuttaa vaikeaksi, hän olisi lähettänyt lohikäärmeen samantien takaisin.
Hän vilkaisi silmäkulmastaan pientä lohikäärmettä, joka katseli häntä kysyvästi. Eihän se ollut tuon pienen liskon vika, että
heidän vanhempansa olivat tuollaisia. Hän vetäisi syvään henkeä ja istahti taas alas.
[img]https://i.imgur.com/9K391f5.jpg[/img]
"Noniin, olet siis tästä lähtien minun palvelijani. Sääntönä numero yksi, kuuntelet mitä minä sanon.
Toinen sääntö on, ettei mitään itkua tai parkua. Osaatko sinä mitään erityistä?"
"Minä osaan vähän lukea ja laskea ja kirjoittaa ja olen tosi hyvä pelaamaan marmorikuulilla." Eclipse sanoi ylpeänä ja
röyhisti rintaansa.
[img]https://i.imgur.com/53aJ5Ms.jpg[/img]
"No, ompahan sekin alku. Opit täällä kaikenlaista uutta, mutta et saa sanoa sanaakaan niistä kellekkään."
Aurora tunsi itsensä uupuneeksi. Hän halusi olla hetken yksin.
"Voit mennä kirjastoon lajittelemaan loitsukääröjä. Tule sitten sanomaan, kun olet valmis"
[img]https://i.imgur.com/2TKODH9.jpg[/img]
"Joo!" Eclipse huudahti iloisena. Häntä hieman jännittikin toisaalta, tämä oli hänen ihka ensimmäinen
työtehtävänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti