Haastattelu

 Tarina, jossa haetaan työtä

Eräänä iltapäivänä noita Isara kolkutti linnan oveen. Jostain kaukaa kuului kenkien kopinaa ja oven pian avasikin sinitukkainen nuori nainen. Huonolla yleiskielellä neito kutsui vieraan sisään. Isara kertoi tulleensa työhaastatteluun ja hämmästyi kovasti kun kuuli sinitukkaisen neidon olevan prinsessa ja hänen haastattelijansa. Isara oli nimittäin luullut tyttöä palvelusneidoksi. He astelivat käytäviä pitkin huoneeseen josta avautui näkymä metsään.

Isara istuutui kehoituksen mukaisesti alas. Hän puristi laukkuaan hieman jännityksessään. Hän ei koskaan ennen ollut joutunut haastatteluun.

"Eli sinä Isara olet" neito nimeltä Elizebeth totesi "Ja linnatyö paikkaa haet".

Isara nyökkäsi. Neito tuntui tekevän kovasti muistiinpanoja.

"Itsestäsi kertoa voisit" Elizebeth sanoi tärkeästi. Elizebeth ei ollut ikinä pitänyt ennen haastatteluja, ja häntä hieman jännitti. Isara oli ainut hakija vielä toistaiseksi, vaikka ilmoituksesta oli kulunut jo kaksi viikkoa.

"Noh, viimeisin työni on ollut taikajuomapuodin pitäminen. Olen ahkera ja lempivärini on violetti. Isäni on vampyyri ja äitini noita, jos se mitään merkitsee. Osaan siis taikoa" Isara sanoi hieman hämmentyneenä siitä mitä hänen pitäisi oikestaan kertoa itsestään.

Elizebeth raapusteli miettiväisenä ja nyökkäili tiedoille.

Kaikesta huolimatta Elizebeth ei oikein tiennyt mitä hänen olisi pitänyt kirjoittaa, mutta hän suherteli paperille, koska se näyttäisi, että hän tekisi tärkeää työtä. Vaikka olihan se tärkeää tietää mitä laittaa tanssiaisiin päälle ja että mitä pitäisi lähetti pyytää ostamaan.

"Hyvin kuulostaa. Vanhempisi vampyyri siis oli? Sinä verta myös juot?" Elizebeth kysyi vilkuillessaan 'muistiinpanojaan'.

"Ai että juonko verta? En en, minä teen omat keitokseni joilla verenhimo pysyy poissa. En ole eläissäni tarvinnut verta juodakseni. " Isara kertoi nopeasti.

"Se suuri helpotus on. "

Hetken Elizebeth oli hiljaa ja raapusteli miettiväisenä paperille.

"Muiden hakijoiden puuten takia, sinä meille töihin pääse. Onneksi olkoon. Sinä täällä saat majoitusta ja ruokaa ja oma huoneen. Lomaa kuussa kerran tai sopimuksen kanssa. Aloittaa saadat heti vaikka"

"Oi miten hienoa! Voin aloittaa vaikka heti paikalla!" Isara sanoi iloisena. Hän ei ollut odottanut, että haastattelu menisi näin hyvin ja saisi paikan. Hän ei ikinä ollut ollut linnassa ennen ja nyt hän saisi työskennellä sellaisessa. Ties vaikka mitä jännittäviä salaisuuksia sieltä löytyisikin.

"Hienoa! Me sitten toimeen tulemme. Minä Elizebeth olen ja prinsessa."

Ystävät

Tarina ystävyksistä






Keskikesän yö oli huumaavan kuuma, mutta Auroran kotiluolassa oli mukavan viileää. Valoa se ei kuitenkaan pitänyt aisoissa, eikä sen takia Aurora saanut unta vaan
heittelehti sängyssä edestakaisin unenrajamailla kuitenkaan nukahtamatta. Pieni lohikäärme Eclipse tosin nukkui sikeästi ja näki varmasti unta perhosista ja kukkaniityistä.

[img]https://i.imgur.com/uW68Hef.jpg[/img]
Yhtäkkiä Aurora tunsi päälaellaan kevyen kosketuksen ja nousi säpsähtäen pystyyn.

[img]https://i.imgur.com/CHCDRnS.jpg[/img]
Hän hämmentyi kovasti kun näki kosketuksen aiheuttajan.
"R-rika? Mitä sinä täällä teet?" Aurora räpytteli silmiään yrittäen miettiä että oliko tuo peuratyttö oikesti hänen edessänsä. "Oleko sinä oikeasti siinä vai onko tämä vain unta?"
"Hmm, mitä sinä itse tuumit?" peuratyttö kysyi ja hymyili rauhallisesti silmien tuikkiessa ilkikurisesti

[img]https://i.imgur.com/BtkFnfE.jpg[/img]
"M-minä.." Aurora ei tiennyt oliko hän hereillä, mutta jos tämä oli unta, oli se kumman todellista. Niimpä hän päätti edetä loogisesti ja kysyi uudestaan "Mitä sinä täällä teet?"

[img]https://i.imgur.com/teu30mB.jpg[/img]
Rika nousi vuoteelta ja asteli pari askelta eteenpäin ennen kuin vastasi "Ajattelin tulla katsomaan, että sinulla on kaikki hyvin. Ettet ole yksinäinen tai mitään" hän sanoi hieman ujosti.
"Ai" oli Auroran lyhyt hämmentynyt vastaus.

[img]https://i.imgur.com/Wc86ngb.jpg[/img]
"Mutta turhaan minä olin huolissani. Sinullahan on täällä seuraa" Rika sanoi iloisesti katsellen samalla Eclipsen sikeää unta. "En olekkaan ennen nähnyt vauva lohikäärmettä"

[img]https://i.imgur.com/5SdnPSC.jpg[/img]
Rika hymyili lempeästi suloiselle pikku tuhinalle mikä peiton alta kuului.

[img]https://i.imgur.com/rC6MgIM.jpg[/img]
Hetken Rika ja Aurora olivat molemmat hiljaa. Kumpikaan ei tuntenut tarvetta puheelle.

[img]https://i.imgur.com/DcS3Bb5.jpg[/img]
Sitten Rika kääntyi Auroran puoleen ja silitti tämän otsahiuksia rauhallisin elkein. Aurora oli vieläkin hämmennyksissä Rikan lempeästä käytöksestä, muttei vetäytynyt pois.

[img]https://i.imgur.com/kyf5twy.jpg[/img]
Rika kumartui Auroran puoleen ja halasi susikettudemonia. "Et sinä koskaan ole yksin. Vaikka se hölmö sopimus purkaantui, niin meille jäi jotain paljon tärkeämpää."

[img]https://i.imgur.com/jObxHSI.jpg[/img]
"Minun on pakko lähteä, aika alkaa olemaan lopussa" Rika suuteli Auroran otsaa ja nousi ylös.

[img]https://i.imgur.com/queUjDq.jpg[/img]
 "Tulen käymään taas jossain vaiheessa" hän sanoi ja kääntyi lähteäkseen
"Parasta jos tulisit sitten ihan päiväsaikaan. Tarjoan sinulle teetä ja sympatiaa ihan ajan kanssa" Aurora hymyili
Rika tirskahti "Nähdään pian"
"Nähdään"

[img]https://i.imgur.com/UfHqJpr.jpg[/img]
Aurora jäi vielä mietteisiinsä hetkeksi ennen kuin nukahti. Onneksi hänellä oli Rika ystävänään.


*****

Seuraava aamu saapui myrskyisissä merkeissä. Ukkospilvet alkoivat kasaantua ja pian alkoi satamaan kaatamalla. Säästä huolimatta luolan ovelle kolkutettiin aikaisin aamusta.

[img]https://i.imgur.com/e4Pk9pD.jpg[/img]
Pieni lohikäärme Eclipse kiiruhti ovelle nopeasti ja opasti vieraan sisälle. "Ara, sinulle on vieras"

[img]https://i.imgur.com/PVM18Pf.jpg[/img]
Yllättäen ovella ei ollutkaan Rika kuten Aurora oli olettanut vaan ihan joku muu.
"Isara?" Aurora sanoi
"Ara, miten ihanaa!" Isaraksi nimetty neitonen huudahti iloissaan. Eclipse pyöritteli päätään kummastuneena ja osasi hienosti päätellä, että nämä kaksi tunsivat toisensa.

[img]https://i.imgur.com/rGNULqT.jpg[/img]
"Voi, sinä olet yhtä kaunis kuin ennenkin!" Isara hyökkäsi halaamaan ystävätärtään ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin.
"Öm, sinä myös?" Aurora sanoi jokseenkin huvittuneena.

[img]https://i.imgur.com/POrYpwW.jpg[/img]
"Minä voi ottaa neidin takin jos vaikka se on märkä" Eclipse sanoi ylpeänä. Aurora oli opettanut hänelle, että vieraiden takit pitäisi viedä naulakkoon ja Eclipse muisti sen hienosti.

[img]https://i.imgur.com/FjuN8E0.jpg[/img]
"Oi kiitos, pikkuinen. Mikäs sinun nimesi on?" Isara sanoi ja riisui matkaviittansa ja ojensi sen Eclipselle.
"Minä olen Eclipse" Eclipse sanoi ja otti viitan vastaan "Minä vien sen kuivumaan, älkää yhtään huoliko"
"Oleko sinä saanut perheenlisäystä?" Isara naurahti Eclipsen mentyä.
"Ei jei, hän on tuttujen lapsi ja täällä auttamassa minua" Aurora selitti nopeasti ja viittoi Isaraa istuutumaan.

[img]https://i.imgur.com/QyaTAD1.jpg[/img]
"Mikä ihme sinut tänne oikein lennätti näin yhtäkkiä? Luulin, että pidit taikajuomapuotia Kristallimetsän laidalla?" Aurora kysyi
"No jaa, kaipasin vähäsen vaihtelua. Sitä paitsi keksin vähän muuta tekemistä joksikin aikaa kuin pelkästään juomien hämmentämistä."

[img]https://i.imgur.com/95isoq7.jpg[/img]
"Ai mitä tekemistä?" Aurora kysyi
"Odotas niin näytän sinulle" Isara sanoi. Eclipse toi keittiöstä tavara kerrallan kuppeja, sokeria, lautasia ja teetä. Aurora oli sanonut, että saa aloittaa esineiden kantamisen yksi kerrallaan, vahinkojen minimoimiseksi.

[img]https://i.imgur.com/ip7W9vb.jpg[/img]
Isara kaiveli hieman laukkuaan ja nosti sieltä pullon

[img]https://i.imgur.com/zUrNW7P.jpg[/img]
"Tein sinulle rauhoittumisjuomaa, ihan siltä varalta jos sinulle tulee joskus stressiä. "Isara sanoi iloisesti

[img]https://i.imgur.com/Mas3yOR.jpg[/img]
"Eikä mitään hätää käyttämisen kanssa, se säilyy pitkään. Omaa sekoitustani, tulet varmasti pitämään siitä"

[img]https://i.imgur.com/3KcjgiZ.jpg[/img]
Isara ojensi juoman Auroralle joka otti sen varovaisesti vastaan.
"Haluat ilmeisesti huumata minut" Aurora sanoi puoliksi vitsinä ja puoliksi vakavissaan. Isara naurahti "No älähän höpötä"
Aurora laski pullon varovaisesti sivupöydälle, tietäen että Isaran keitokset olivat räjähdysherkkiä. Hän hautaisi sen myöhemmin syvälle maan uumeniin.
Aurora ei oikeastaan yhtään ihmetellyt, miksi Isara oli jättänyt puotinsa. Hän jopa ihmetteli ettei sitä ollut tapahtunut aikaisemmin,
esimerkiksi ensimmäisillä kerroilla kun puoti räjähti taivaantuuliin Isaran keitoksien takia. Isara ei tarkoittanut pahaa, mutta hänen loitsimisensa ja juomien keittely
ei yleensäkään päättynyt kovin hyvin. Vaikka Isara oli noita, hän ei selvästikkään ollut perinyt äitinsä taianomaisia taikataitoja.

[img]https://i.imgur.com/HAYclVW.jpg[/img]
"Mutta tosiaan, nyt pääsemme siihen kohtaan, että miksi olen täällä. Katsoppa"

[img]https://i.imgur.com/ckEfMsF.jpg[/img]
Isara ojensi Auroralle laukustaan lehden.
"Sanomalehti?"
Eclipse kiipesi kiinnostuneena Auroran viereen.

[img]https://i.imgur.com/cqYoqRK.jpg[/img]
"Eikun katsoppas tuota minkä olen ympyröinyt punaisella"

[img]https://i.imgur.com/4s3EK1G.jpg[/img]
"Tuo tuolla alareunassa"
"Ai tuo. "

[img]https://i.imgur.com/QpPTDmz.jpg[/img]
" 'Haetaan taloudenhoitajaa/kokkia/yleistä huoltajaa linnaan' " Aurora luki " 'taikuus katsotaan hyväksi. Hakijan tulee osata ja pystyä hoitamaan kaikki edellämainitut asiat.' Tämähän on ihan älytöntä. Ei
kukaan näitä kaikkia yksinään voi tehdä. Varsinkaan jos kyse on linnan kokoisesta asumuksesta."

[img]https://i.imgur.com/Veij3Gk.jpg[/img]
"Eihän.. ethän sinä tähän ole hakemassa? Eihän tämä ole se juttu..?" Aurora sanoi nostaen katseensa epäuskoisena lehti-ilmoituksesta.

[img]https://i.imgur.com/wyAZe7p.jpg[/img]
"Itseasiassa se on täysin se juttu mitä ajattelinkin" Isara sanoi hymyillen ja siemaisi teetään. "Ajattelin, että tässä vasta haaste olisikin! Ja taikuus katsotaan hyväksi, vielä parempi. Olen varma että
saisin paikan helposti"
"Jos se tosiaan on sitä mitä tahdot niin kannattaa toki kokeilla" Aurora sanoi ja siirsi lehden syrjään ja tarttui teekuppiinsa. "Ja Itäinen Keijumetsä ei ole hirveän kaukana täältä, voisimme nähdä useammin"
"Sitä vähän ajattelinkin" Isara sanoi iloisesti.

[img]https://i.imgur.com/O1LDbfZ.jpg[/img]
"Oletko sinä sitten noita kun osaat taikoa?" Eclipse kysyi viattomasti

[img]https://i.imgur.com/0tYXZ7h.jpg[/img]
"Itseasiassa olenkin. Mutta olen myös puoliksi vampyyri. Sinä sen sijaan taidat olla jonkin sortin lohikäärme?"
"Joo, olen lumilohikäärme" Eclipse sanoi ylpeänä ja röyhisti rintaansa.

[img]https://i.imgur.com/3mBx70F.jpg[/img]
"Miten niitä loitsuja sitten oikein tehdään?" Eclipse jatkoi.
"No kuule, haluatko, että kerron siitä?" Isara kysyi
"Joo!" Eclipse huudahti iloisesti.

[img]https://i.imgur.com/T0h4wpi.jpg[/img]
"No, ensiksikin pitää määritellä loitsut ja taikuus ja eri lajien taikuus.." Isara kertoi.
Taikajuoma muljahteli hiljakseen pullossa.

Meni liian pitkälle

 Tämä kuvatarina on tehty yhteistyössä Kuroi-chanin (aka Meital) kanssa.

Tarina jossa mennään liian pitkälle ja pelataan vaarallista peliä

Tytöt olivat päättäneet mennä yökyläilemään Aileenin koulukaverin, Hachikon luokse.
 

"Tervetuloa~! Äiti ja isä ovat työmatkoilla, joten olemme nyt keskenämme" Hachiko tervehti iloisen huolettomalla äänellä.

 

"Käykää peremmälle ja olkaa kuin kotonanne"hän sanoi ja viittilöi tyttöjä kotatsun ääreen. "Käyn hakemassa teetä, olkaa hyvät ja istukaa alas" Hachiko huikkasi ja kipitti keittiöön.

 

Ja niin tehtiin.

 

"Hän vaikuttaa oikein mukavalta" Kira sanoi Aileenille varmistettuaan ettei Hachiko ollut kuuloetäisyydellä.
"Eikö olekkin ! ^^" iloitsi Aileen.

 

Huomattuaan karamellit Rika nappasi heti muutaman. "Vau, näyttää hyviltä~"


 

Hetken kuluttua:
 

"Anteeksi, että kesti!" Hachiko hiukkasin tarjoillessaan teetä vierailleen. "Laitoin vahingossa aluksi leivänpaahtimen kiinni seinään vedenkeittimen sijasta"

 

"Öh... ei se mitään" Kira sanoi hieman yllättyen emännän hajamielisyydestä. Hän katsahti tarjottimelle, jossa mukit oli tuotu. "Mikäs tuo on..?"

 

"Ai tämä? Se on Ouija-lauta" Hachiko virkkoi.

 

"Se on nyt kuumin juttu koulussa! Muutkin luokkalaiset ovat kokeilleet sitä, joten ajattelin että ehkä mekin voisimme ^^"

 

Tytöt myöntyivät ja valot sammutettiin.

 

"..ja sitten esitämme kysymyksen ja hengen pitäisi vastata" Hachiko sanoi kerratessaan sääntöjä.
"Tämä ei pääty hyvin.." Kira tuumi itsekseen. Vaikka hieman skeptisesti hän suhtautuikin tällaisiin puuhiin, Kiralla heräsi mielenkiinto.

 

"Onko kellään mielessä kysymystä?" Rika kysyi tihkuen uteliaisuutta.

 

Vaikkei Hachiko ollut vieläkään päässyt yli Rikan sarvista ja päätyi siihen tulokseen että Rika oli larppaaja, hän  rohkaistui ja päätti aloittaa kysymällä;
" Onko täällä joku.. ? "

 

Vastaus oli kyllä.

 

"Ooh!" kaikki hengähtivät yhteen ääneen. Se todellakin toimi !

 

Kuului kova kolahdus.

 

"Iiik!" Kira kiljaisi.

 

"Mi-... mitä tämä on..? Verho?"

 

"Miten se tuollalailla tippui? Tuuli ?" Aileen kysyi pelästyneenä.
"Täällä tosiaan on joku !" Rika kuiskasi.

 

Tytöt pienestä välikohtauksesta huolimatta päättivät jatkaa.

 

" Voidaanko me pyytää sitä lähtemään?" Aileen kysyi pieni pelon palanen kurkussaan.

 

Huoneessa viileni,
Laatta liikahti.

 

Vastaus oli ei.

 

Tytöt katsoivat jähmettyneinä lautaa. Se ei halunnut lähteä.
"Voi ei!" Aileen parahti. "Mitä me nyt teemme?"

 

"Jatketaan.." Hachiko sanoi päättäväisesti.
Ennenkuin kukaan ehti sanomaan mitään Rika ennätti kysymään: "Mikä sinä oikein olet?"

 

"Hyvästi"

 

Laatta ei enää hievahtanutkaan.
"Se on poissa.." Kira sanoi tovin jälkeen. Tytöt hitaasti irroittivat otteensa osoittimesta.

 

"Minua pelottaa!" Aileen sanoi ja tarrautui Kiran käteen.

 

Rika otti karamellikulhon viereensä. "Oliko täällä oikeasti joku?"

 

"Uskomatonta että se oikeasti toimi.." Hachiko sanoi hiljaisella äänellään.

 

***
 

Hetken päästä Hachiko kävi laittamassa valot takaisin päälle.
 

"Myöntäkää ettei demoneita ole oikeasti olemassa. Yrititte pelotella vain!" Rika sanoi pupeltaessaan karamelleja.

 

"Rika! Jätä meillekkin vähän!" Aileen huudahti karamellikulhon omineelle Rikalle.
Kira hymähti hiljaa "Ei se demoni enää tänäyönä palaa".

 

"....."


 

Eikä demoni palannut sinä yönä, mutta minkä takia se ylipäätään hiippaili Hachikon talon nurkilla? Aikooko se vielä tulla ? ..Silloin kun kaikki nukkuvat.

"Pitikö ostaa..? Piti ostaa"

Tähän väliin yksi tekstipohjainen kertomus :)

Pitikö ostaa..? Piti ostaa

Kodikkaassa ja lämpimässä luolassa, jossain päin pohjoista pieni lohikäärme kuunteli korva tarkkana sinisusikettudemonin sanoja.
"En yleensä lähetä ketään asioille puolestani, mutta nyt en voi muutakaan." Sinisusikettudemoni Aurora sanoi kaivaessaan rahakukkaroaan.
"Minulle on tulossa pian tärkeää postia, joka pitää huomioida heti, kun se saapuu." hän selitti ja lohikäärme Eclipse nyökkäili. Yleensä Eclipsen tehtäviin kuului kirjaston järjestely, siivoaminen ja joissain tapauksissa ruuan laittaminen, mikäli talon emäntä Aurora ei itse kerennyt. Palkaksi Aurora opetti Eclipselle mitä parhaaksi näki, kuten kieliä ja taikoja ja etikettiä, josta Eclipse tiesi jo aika paljon ja piti koko hommaa aika tylsänä. Nyt kuitenkin oli ihan erilainen ja vaativa tehtävä tiedossa; Eclipse pääsisi käymään läheisessä kylässä ihka ensimmäistä kertaa yksin. Hän oli ennen käynyt muutaman kerran siellä Auroran kanssa ostosreissuilla, joten paikka ei onneksi ollut ihan tuntematon.
"Minä olen jo kirjoittanut valmiiksi listan, ettet unohda mitään. Olen laskenut sinulle rahaa, kolme kultakolikkoa pitäisi olla enemmän kuin tarpeeksi. Listalla on muutama tavara, jotka ovat särkyviä, älä siis kolaja niitä mi-hin-kään!" Aurora sanoi painottaen viimeistä sanaa. Eclipse nyökkäsi.

Vaikka lunta oli metsässä kinoskaupalla, pieni lohikäärme pystyi kävelemään hangen päällä nopeasti. Aurora oli tehnyt portaalin puolen kilometrin päähän kylästä, ettei Eclipsen olisi tarvinnut talsia hangessa montaa tuntia. Ei kulunut puolta tuntia kauempaa, kun Eclipse saapui kylän reunoille. Edessä aukeni pitkä katu (Kauppakuja nimeltään), joka johti koko kylän läpi. Kauppakuja oli koko kylän vilkkain katu ja melkein joka päivä ihmisiä ja otuksia oli siellä tungokseen asti. Eclipselle paikka oli niin täynnä ihmeitä, että ihan ensiksi hän säntäili ikkunalta toiselle. Myynnissä oli jos jonkimoisia herkkuja, leivoksia ja kauniita tavaroita. Eclipsen lempikauppa kaikista oli kuitenkin lelukauppa, jonka ikkunassa hymyilivät pehmonallet, -puput ja ties mitkä otukset. Ohi kulkevat susineidot ja vampyyrit hymyilivät Eclipsen innon nähdessään.
"Oletko hukassa?" kysyi eräs luonnon nymfi hymyillen ihmetellessään yksin poukkoilevaa lohikäärmeen pentua.
Eclipse sätkähti palatessaan omista jännistä kuvitelmistaan takaisin maanpinnalle. "Minä olen ihan tässä. Siis eikun, en ole hukassa. Olen ostoksilla" Eclipse kaivoi kauppalistan ja heilutti sitä.
"Ahaa, aivan, hyvää ostosreissua vain. Olethan varovainen, ettet eksy" nymfi sanoi hymyillen ja lähti vilkuttaen. Eclipse muisti, että hänenhän tosiaan piti tehdä ihan ostoksiakin ja lähti tuumasta toimeen. Suurimmaksi osaksi ostoslistan tavarat löytyivät apteekista. Aurora oli kirjoittanut listaan kauppojen nimetkin vielä erikseen. Pyörittyään puolitoistatuntia Kauppakujalla Eclipse astui ulos kirjakaupasta pussien kanssa. Hän istahti hetkeksi kirjakaupan portaille ja kävi listaa läpi.
"... kristallipullot, joo, kuupöly, joo, pupun viiksiä, joo sitäkin. Ja sitten vielä muste ja uusi sulkakynä. Ehkä tässä oli kaikki" Eclipse kaivoi kukkaron josta pilkisti vielä yksi kultakolikko, paljon hopeaa ja vielä isompi kasa kuparikolikoita. Ostokset olivat maksaneet vähemmän kuin Aurora oli arvellut, sillä apteekissa oli ollut ale. Eclipse sujautti kukkaron takaisin vyöhönsä, ostokset reppuunsa ja valmistautui kävelemään yleiselle teleportaatio pisteelle kantamuksiensa kanssa. Mutta sitten hänen silmänsä osuivat naapurikaupan ikkunaan. Kauppa oli selvästikin aloittanut vasta, koska sitä ei ollut edellisellä kerralla siinä kun Eclipse oli käynyt kylässä. Eclipse lähti kävelemään ikkunaa kohti kuin lumottuna. Ikkunassa oli esillä vaikka minkämoisia makeisia. Oli erimakuisia suklaita, pitkiä erivärisiä lakuja, minttupastilleja, kuurakeita, hyytelöpalluroita, ilmassa leijuvia vaahtokarkkeja, kimmeltäviä hedelmä paloja, kirpeitä karkkeja, suolaisia salmiakkeja ja vaikka mitä. Sellainen houkuttelee lasta enemmän kuin valo kärpäsiä. Eclipse astui liikkeeseen, jossa oli hyllyn täydeltä erilaisia karkkeja, hyvä että edes seiniä näkyi. Pieni kello kilahti, kun asiakkaita ravasi liikkeeseen. Sekin oli aivan tupaten täynnä. Seinällä oli pergamentti, jossa luki "Ota kauha käteen ja valitse lempparisi". Eclipse katsoi karkkitaivasta ja pohti itsekseen "Pitikö ostaa karkkia..? Piti ostaa" Eclipse tarttui kauhaan ja pussiin iloisesti ja käveli ympäri liikettä valiten makeisia pussiinsa. Hedelmäkaramellit olivat hänen lemppareitansa joten niitä hän otti paljon. Hänen teki mieli myös maistaa erilaisia suklaita ja otti niitäkin eri makuja. Hän katsoi salmiakkeja ja varovaisesti otti yhden. Hän maistaisi sitäkin. Kahdenkymmenen minuutin päästä hän saapui kassalle täyden makeispussin kanssa ja ojensi pussin kassatädille.
"Taidatkin olla aikamoinen herkkusuu" täti hymyili ja punnitsi pussin. "Se tekisi 30 kuparia" Eclipsen suu loksahti auki. Kolmekymmentä kuparia oli aika paljon karkeista. Toisaalta, Eclipsen karamellipussi oli valtavan kokoinen. Eclipse maksoi ostoksensa ja poistui kaupasta hymy suin. Ulkona oli alkanut pyryttämään. Hän naposteli kirpeää hedelmäkarkkia, ja nyrpisti naamaansa "Tämä on aika mausteista" hän sanoi ja laittoi karkin suustaan lähellä kiehnäävän kissan eteen. Eclipse hymyili jaettuaan karkkia ja jatkoi matkaansa. Hän saapui teleportaatio paikalle.
"Kristallimetsän reunaan, kiitos" Eclipse sanoi muistaen määränpäänsä.
"Se tekisi 25 kuparia" vanha parrakas ystävällisen näköinen mies sanoi. Eclipse kaiveli kukkaroaan ja hätkähti ottaessaan sen esille ja huomasi että siinä oli reikä. Rahat olivat tippuneet matkan varrelle.
"Yh.. ääh, öö, minun rahat on tippuneet johonkin" Eclipse sanoi kylmän hien ilmestyessä iholleen. "Mi-minun pitää varmaan mennä etsimään niitä"
"Jassoo. Kohta alkaa pyryttämään kovemmin. Ehkä minä tulen sinua auttamahan. Mark, hoida sinä vähän puljua" vanha mies huikkasi susimiehelle joka vastasi silmiään pyöritellen. Aina tuo papparainen jaksoi auttaa ihmisiä.
"Missäs päin sinä hukkasit rahojasi?" vanha mies kysyi heidän kävellessään kadulla.
"En tiedä" Eclipse sanoi itku kurkussa. Hän ei pääsisi kotiin ollenkaan jos hänellä ei olisi rahaa, vaan hänen pitäisi kävellä tuiskussa pitkä matka.
"Kävelläämpä vaikkapa samaa tietä takaisin" mies ehdotti.
He kävelivät koko reitin, eikä kadulta löytynyt kuin yksi kupari kolikko. Joko pyry oli peittänyt rahat tai joku oli ajatellut, että hänen kohdallaan kävi onnenpotku ja keräsi rahan parempaan talteen.
"Minä en pääsekkään kotiin ja Aurora tulee vihaiseksi" väsynyt Eclipse sanoi ja alkoi itkemään.
"Noh noh, eihän hätä ole tämän näköinen. Kuule mitäpä jos tämän kerran, minä teleporttaisin sinut ilmaiseksi Kristallimetsän reunaan?" mies sanoi rohkaisevasti hymyillen.
"Ihan tosiko?!" Eclipse huudahti niin hämmästyneenä, että unohti itkeä. Vanha mies nyökkäsi hymyillen.

"Minä tulin kotiin" Eclipse huudahti Auroran luolan suulla. Aurora tuli viereisestä huoneesta ja pysähtyi niille sijoilleen nähdessään lumisen ja punanenäisen Eclipsen joka hymyili innoissaan.
"Muistitko kaikki ostokset?" Aurora kysyi ottaessaan Eclipsen reppua joka oli yllättävän painava. Ehkä hänen olisi pitänyt mennä mukaan.
"Joo!" Eclipse sanoi ja röyhisti rintaansa ylpeänä.
Aurora ja Eclipse menivät olohuoneeseen ja Eclipse ripusti viittansa takan edessä olevalle tuolille kuivumaan. Aurora meni pöydän ääreen ja alkoi käymään tavaroita läpi. Aurora oli mielissään ottaessaan tavaroita repusta, kaikki oli muistettu. Hän hymyili, kunnes hänen kätensä osuivat isoon pussiin jossa komeili Karkkilandian logo.
"Eclipse.. mikä tämä on?" Aurora kysyi nostaessaan pussin Eclipsen näkyville
"Karkkia!" Eclipse hymyili
"Lukiko listassa, että pitää ostaa karkkia?"
"Joo!" Eclipse hymyili entistä leveämmin.
"... Eikä lukenut" Aurora sanoi vakavana.
".. ei lukenut?"
"Ei."
Eclipse oli hiljaa hetken. "Ei edes lukenut että vähän karkkia?"
Aurora pudisti päätään ja kumartui Eclipsen puoleen. "Mitään ylimääräistä ei ostella ellen ole käskenyt niin. Taisit keksiä tämän karkkijutun ihan omasta päästäsi."
Eclipsen hymy hyytyi. "Onko Ara nyt vihainen..?"
Aurora oli hetken hiljaa ja kaiveli karkkipussia. "No, onneksi ostit sentään lempikarkkejani. Me jaamme tämän tällä kertaa. Mutta ensikerralla ei parane ostella omiaan. Muuten suutun ihan oikeasti." Aurora sanoi ja pisti salmiakin suuhunsa.
Eclipse hymyili iloisesti ja otti Auroran ojentamasta pussista karkin.
"Annatko loput ylimääräiset rahat, niin laitan ne takaisin kirstuun" Aurora sanoi maistellessaan vaahtokarkkia.
"Minä hukkasin ne!" Eclipse huudahti hymyillen.

Vuoropuhelu

Tarina, jossa käydään läpi tärkeää asiaa

Kaukana kaukana Eteläisen Keijumetsän laitamilla oli synkeähkö linna, jota oltiin taas asutettu muutamia vuosia sitten.
Siellä asuivat Keijumetsän hallitsijat Varian ja Elizebeth. Vaikka kansa tunsi kuningasparin ja he olivat päässeet juhlistamaan
kuninkaallisia häitä ja onnellista avioliittoa, eivät Keijumetsän asukit jostain syystä uskaltaneet lähelle linnaa. Sieltä kuului
outoja ääniä ja aina välillä sisään menneet muukalaiset eivät palanneet takaisin. Huhuja kiersi, että linnassa asui hirviö, jota
urhea hallitsija Varian piti aisoissa, ettei se olisi polttanut koko Keijumetsää.


Todellisuudessa ei mitään petoa linnassa ollutkaan, vaan juttu oli pelkästään huhu puhetta. Se tosin oli täysin totta, että palvelusväkeä ja
ohikulkijoita katoili silloin tällöin, mutta kansalaiset olettivat sen johtuvan hirviöstä. Hirviöhän se olikin, Varian itse.

Kuten muutkin päivät, tämäkin päivä kului tavallisesti Varianin kirjoitellessa tärkeitä papereita sinne sun tänne ( ja kirotessa mokomat paperit alakertaan). Variania itse koko homma ei siis olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta demonin oli tehtävä, mitä demonin oli tehtävä pitääkseen
 pienen tukikohtansa toiminnassa.

[img]https://i.imgur.com/gyEg0zo.jpg[/img]
"Mitä hän kirjottaa?" kysyi paikalle hiljaa ilmestynyt neito Elizebeth.
"Oliko sinulla jotain oikeaa asiaa?" Varian murahti

[img]https://i.imgur.com/ByBnCQT.jpg[/img]
"Minä keittiössä käyn eikä siellä kukaan ole" Elize aloitti varovasti
"Se kokki ei osannut mitään. Pistin sen demonikoirille ruuaksi"
Elizebeth oli hiljaa. Häntä kauhistutti, mutta toisaalta hän oli jo, ikävä kyllä, tottunut siihen että palvelusväelle tapahtui "vahinkoja".

[img]https://i.imgur.com/kqCkyUl.jpg[/img]
"Aulakin ihan pölyisä on" Elize jatkoi hiljaa
"Mene siivoamaan sitten"
"Itse mene! Minä sinun mikään siivoja ole!" tyttö tiuskaisi takaisin.

[img]https://i.imgur.com/Vj2qjJx.jpg[/img]
Hetken oltuaan hiljaa hän jatkoi "Minä meille taloushoitajan palkata itse ajattelin"
Elize näpräili pöydällä olevia "Sekö kävisikö?"

[img]https://i.imgur.com/uGUgTEv.jpg[/img]
"Mrh" Varian murahti ja heilautti kättään "Täällä on liikaa porukkaa pyörimässä jaloissa. Jos onnistut löytämään sellaisen, joka tekee kaikki hommat täällä, niin siitä sitten vain"

[img]https://i.imgur.com/LnREGQ8.jpg[/img]
"Ihanaa! Minä ilmoitusta heti kirjoittamaan mene" Elize sanoi onnellisena ja lähti heti hommiin

[img]https://i.imgur.com/tPPlP6W.jpg[/img]
Varian tuhahti ja selvitti ajatuksiaan. Mistä hän oli äsken kirjoittanut?

Iltapäiväteehetkeen valmistumista

Tarina leppoisasta teehetkestä




"Tee aika!" Aileen sanoi pöllähtäen huoneeseen painavan tarjottimen kanssa.

[img]https://i.imgur.com/Dx9wMBw.jpg[/img]
Astiat helisivät itsekseen askelten tahtiin. Ihastuttava kaneliomenan tuoksu levisi huoneeseen.

[img]https://i.imgur.com/2YqrGtz.jpg[/img]
"Olisit huikannut jotain niin olisin tullut keittiöön auttamaan" sanoi Alleria joka nosti päänsä esitteestä, jossa esiteltiin uusimpia henkimaailman keksintöjä. Niinkuin Alleria muka olisi niitä tarvinnut, mutta hänestä oli hyvä pysyä ajan tasalla asioista.

[img]https://i.imgur.com/SuTVXKR.jpg[/img]
"Ei tarvitse!" Aileen naurahti iloisena "Minusta on ihanaa hääräillä keittiössä"
Alleria toki tiesi sen ja tiesi myös sen, että Aileen nautti kaikessa rauhassa aterioiden ja tee hetkien valmisteluista. Alleria kääntyi sohvalla makaavan demonin puoleen herättäekseen hänet.

[img]https://i.imgur.com/X6T0ld4.jpg[/img]
"Hei vätys, nousehan ylös, Aileen toi teetä" Demoni oli lähipäivinä vain nukkunut ja ollut jotenkin omituisen vähä vetoinen.

[img]https://i.imgur.com/U7YoAd6.jpg[/img]
"Oletko nähnyt Kiraa ja Rikaa? En ole nähnyt heitä vähään aikaan" Aileen tuumi
"Missähän lienevät" Alleria kohautti olkiaan. "En tiennyt että he viihtyvät yhdessä kun kerta - aa, siinähän te" Alleria käänsi katseensa ovelle päin.

[img]https://i.imgur.com/ZhFU0bg.jpg[/img]
"Miksi jotain mekkoja eihän niissä voi edes juosta.. " Peurajumalan tytär Rika mumisi kädet puuskassa. Rika oli yleensä varsin vaatimattomasti pukeutunut, mutta nyt hänellä oli jotain hyvin epätavallista päällään

[img]https://i.imgur.com/p0hUQjT.jpg[/img]
"Kyllähän minä keksin miten sinustakin saa sivistyneen näköisen, upeaa" Kira nyökkäili innoissaan. Hän oli päättänyt pukea Rikan sopivasti teekutsuille, mutta Rika ei oikein arvostanut.

[img]https://i.imgur.com/oK57WWi.jpg[/img]
"Odottakaa hetki" Aileen kiiruhti vielä keittiön puolelle salakavalasti.
"Mitäpä pidät minun luomuksestani?" Kira kysyi Allerilta

[img]https://i.imgur.com/kJuoexr.jpg[/img]
"Sait Rikan sievemmänkin puolen hienosti esille" Alleria ja Kira naurahtivat hyväntahtoisesti
"Hei, väistä" Rika sanoi tönäisten demonia kylkeen
"Mmmnä nukun vielä"
"Minun pitäisi päästä istumaankin!"

[img]https://i.imgur.com/YHkUC3P.jpg[/img]
"Eikä päivä ole mikään aika nukkua, nukkuisit yöllä pöljä" Rika sanoi ilkikurinen virne naamallaan
"Mhhhjooojoo" Faro haukotteli noustessaan istumaan.

[img]https://i.imgur.com/bjyXHxX.jpg[/img]
"Noin, nyt pääsemme aloittamaan!" Aileen tupsahti huoneeseen iso vadillinen keksejä sylissään. Ne olivat vasta uunista tulleita ja tuoksu valtasi huoneen. Ei tarvitse miettiä mihin kaikkien huomio siirtyi.

[img]https://i.imgur.com/zPMYp94.jpg[/img]
Varsinkin Kiran silmissä syttyi tuike kun hän katseli keksejä kun Aileen asetti vadin pöydälle. Suklaahippukeksit olivat Kiran lemppareita, eikä se ollut jäänyt keneltäkään huomaamatta.

[img]https://i.imgur.com/M8esV80.jpg[/img]
Kaikki siirtyivät pöydän antimien luokse.

[img]https://i.imgur.com/AArrHgr.jpg[/img]
Nyt päästiin aloittamaan. Kaikkien suut kääntyivät tyytyväiseen hymyyn eikä ollut huolenhäivääkään.

[img]https://i.imgur.com/GSAZsxD.jpg[/img]
Tuoksut, maut ja seura saivat kaikki iloiseksi eikä Faronkaan tarvinnut nyrpistellä kun Aileen tarjosi hänelle keksejä.

"Valmiina palvelukseen!"

Tarina jossa astutaan palvelukseen

Sinisusikettudemoni Aurora ja hänelle lähes tuntematon pieni lohikäärmeen poikanen Eclipse olivat
saapuneet lumimyrskyn kourissa Auroran luolalle. Matka, jonka taittamiseen Auroralla oli yleensä mennyt
noin viikko, oli venynyt melkein kuukaudeksi. Pieni lisko-otus ei selvästikkään ennen ollut matkustellut
ja heidän oli pitänyt pysähtyä lähes koko ajan. Asiaa ei helpottanut lainkaan se, että Eclipse eritti ympärilleen
vaarallisen paljon taikuutta, mikä melkein tyhjässä korvessa oli vaarallista.

[img]https://i.imgur.com/JpidogT.jpg[/img]
Nyt taikuuden erittämisestä ei niinkään ollut vaaraa, sillä Auroran omat taikuudet pitivät mahdolliset
tunkeilijat poissa. He olivat syöneet ja levänneet ja antaneet uuden päivän koittaa.
"Mitähän minä sinun kanssasi tekisin?" Aurora mietiskeli katsellessaan pientä lohikäärmettä joka taas
silmäili luolaa suu auki ja silmät ammollaan kaikesta Eclipselle omituisesta tavarasta.
"Et ole vieläkään kertonut miksi sinä seurasit minua siellä takametsissä"

[img]https://i.imgur.com/JKzGLQ2.jpg[/img]
Eclipse räpytteli silmiään kuin olisi muistamassa jotain. Hän kurtisti otsaansa ja yritti miettiä.
Mitä se oli.. mitä se oli.. Äiti oli ehkä sanonut jotain ennen kuin oli saattanut hänet metsän laidalle, mutta hän muisti vain,
että oli nähnyt kivoja valoja. Äiti oli antanut jotain.. ainakin laukun, mutta sen hän oli kompastuessaan tiputtanut jokeen. Mitä ihmettä se oli ollut?

[img]https://i.imgur.com/hATqvk4.jpg[/img]
Samassa pienen lohikäärmeen kasvoilla kävi ymmärrys ja into. Hänenhän oli tietenkin pitänyt antaa
susikettudemonille kirje.
"Haa, tässä on jotain sinulle. Minun äiti antoi sen ja sanoi että sinä kyllä ymmärrät sen sitten kun olet lukenut sen.
Minulle äiti sanoo aina vain, että ymmärrän asioita kun olen tarpeeksi iso, mutta sinä oletkin jo ihan tarpeeksi iso." Eclipse sanoi tuumien.

[img]https://i.imgur.com/CPvoqEJ.jpg[/img]
Aurora otti kirjeen ja mietti miksikö sellainen oli hänelle. Oliko tuon pienen lohikäärmeen äiti joku hänen
kaukainen tuttunsa?

[img]https://i.imgur.com/DnTQOtt.jpg[/img]
Ottaessaan kirjeen käsiinsä, hän huomasi jotain. Se oli hänen äitinsä suvun vaakuna, jota hän käytti vain
henkilökohtaisissa kirjeissään. Aurora mursi sinetin jossa oli virvatuli ja neljä tassun jälkeä sen ympärillä.
Hän huokasi syvään valmistuen johonkin odottamattomaan, mitä hänen äitinsä oli taas saanut päähänsä ja
alkoi lukea.

[img]https://i.imgur.com/XtvdaDG.jpg[/img]
Rivi riviltä Auroran ilme synkkeni. Hän tuhahteli välillä ja murahteli. Hänen äitinsä kirjoitti aina
tekstiä joka oli niin suoraselkäistä, vaativaa ja tärkeää, että se sai hänet melkein yökkäämään.
Auroran niskakarvat nousivat pystyyn kun hän luki alleviivatun kohdan, mikä siis oli ilmeisemminkin tärkein kohta viestistä.
'Olemme päätyneet herra ja rouva Snowfallin kanssa siihen tulokseen, että Eclipsen olisi aika itsenäistyä hieman ja nähdä elämää,
joten hän tulee sinulle avustamaan tärkeissä asioissa, kunnes on valmis seuraamaan omia polkujaan. Se ei ole nuorille lohikäärmeille
mikään tavaton asia, vaan kunniallinen aloitus oppia omaa elämää. Olen herra ja rouva Snowfallin kanssa hyvissä väleissä, joten katsokin, että opetat hänet hyville tavoille ja viisaaksi tai saat kuulla kunniasi.'
Eikä Aurora tälläkään kertaa selvinnyt äitinsä saarnoista, millä hän aina melkein päätti kirjeensä,
ellei tietenkään ollut Auroran syntymäpäivä.
'Saat samalla myös kokemusta lapsien kanssa olemisesta, ja olisikin jo aika, että etsisit itsellesi kunnon sulhasen.'

[img]https://i.imgur.com/ZEosAHe.jpg[/img]
Auroran kiristeli hampaitaan eikä tiennyt että olisiko hänen pitänyt iloita siitä, että hän sai palvelijan, vaiko kirkua ärsytyksestä.

[img]https://i.imgur.com/el9Cwu4.jpg[/img]
Aurora pongahti ylös tuoliltaan ja käveli huoneessa edes takaisin. Jollei Aurora olisi tiennyt miten helposti
hänen äitinsä olisi voinut hänen elämänsä muuttaa vaikeaksi, hän olisi lähettänyt lohikäärmeen samantien takaisin.
Hän vilkaisi silmäkulmastaan pientä lohikäärmettä, joka katseli häntä kysyvästi. Eihän se ollut tuon pienen liskon vika, että
heidän vanhempansa olivat tuollaisia. Hän vetäisi syvään henkeä ja istahti taas alas.

[img]https://i.imgur.com/9K391f5.jpg[/img]
"Noniin, olet siis tästä lähtien minun palvelijani. Sääntönä numero yksi, kuuntelet mitä minä sanon.
Toinen sääntö on, ettei mitään itkua tai parkua. Osaatko sinä mitään erityistä?"
"Minä osaan vähän lukea ja laskea ja kirjoittaa ja olen tosi hyvä pelaamaan marmorikuulilla." Eclipse sanoi ylpeänä ja
röyhisti rintaansa.

[img]https://i.imgur.com/53aJ5Ms.jpg[/img]
"No, ompahan sekin alku. Opit täällä kaikenlaista uutta, mutta et saa sanoa sanaakaan niistä kellekkään."
Aurora tunsi itsensä uupuneeksi. Hän halusi olla hetken yksin.
"Voit mennä kirjastoon lajittelemaan loitsukääröjä. Tule sitten sanomaan, kun olet valmis"

[img]https://i.imgur.com/2TKODH9.jpg[/img]
"Joo!" Eclipse huudahti iloisena. Häntä hieman jännittikin toisaalta, tämä oli hänen ihka ensimmäinen
työtehtävänsä.

Suuri Pakkanen

Tarina, jossa on kova kiire etelään






'Voi ei! Talvi on tullut yön aikana!' Rika oli noussut vuoteestaan vain hetkeä aiemmin ja
jostain syystä hän säikähti pahanpäiväisesti astuessaan ulos talosta.

[img]https://i.imgur.com/biWCqFR.jpg[/img]
'Olen vain hukannut aikaa laiskottelemalla! Minun pitäisi olla jo matkalla etelään' Rika torui itseään.

[img]https://i.imgur.com/O9gvmnD.jpg[/img]
'Pitää kiirehtiä vielä kun voin. Ja varoitettava Aileenia.' Rika lähti seuraamaan jalanjälkiä eteenpäin
juoksujalkaa.

[img]https://i.imgur.com/zOJmTKx.jpg[/img]
Viimein jäljet johtivat tytön luo.
"Aileen!" Rika huudahti.

[img]https://i.imgur.com/BP0y2MD.jpg[/img]
Aileeniksi kutsuttu tyttö kääntyi ympäri ystäväänsä kohti.
"Hei Rika! Nousitpa varhain" hän hymyili "Katso! Yön aikana on satanut lunta! Ihanaa, talvi on tulossa!"
Rika katsoi Aileenia kuin tärähtänyttä ja silmäili samalla ympärilleen kuin varoen jotain.

[img]https://i.imgur.com/RuOLls7.jpg[/img]
"Onko jokin hullusti?" Aileen kysyi ihmetellen Rikan säikkyisyyttä.
"On ja pahasti! Suuri Pakkanen on tulossa ja me vielä tässä seisoskellaan kuin olisi paraskin aika pitää
tee hetki!"
Aileen katsoi ystäväänsä pää kallellaan. "Siis mikä on tulossa?"

[img]https://i.imgur.com/tccfH4m.jpg[/img]
"Suuri Pakkanen tietenkin! Ja meidän pitäisi olla jo matkalla etelään!" Rika huudahti.
Aileen naurahti hyväntahtoisesti "Ei lumi ja pakkanen ole pahasta. Onhan meillä vaatetta ja
lämmin koti. Onko se Suuri Pakkanen jotenkin erityinen? Etkö sitten vietä talvia ikinä pohjoisessa?"
"Etkö sinä tiedä mitään? Suuri Pakkanen tulee joskus keskitalvella ja meidän on hyvä olla poissa jaloista
silloin. Jossain kaukana etelässä. Olen muutaman kerran jäänyt lumen takia jumiin pohjoiseen ja meinasin
päästä hengestäni, paleltua kuoliaaksi!" Rika tiuskahti.

[img]https://i.imgur.com/xkh1spt.jpg[/img]
Aileen ei siltikään oikein ymmärtänyt Rikan ongelmaa. Eikö hänellä sitten ollut talvella tarpeeksi vaatetta?
Tai lämmintä kattoa pään päällä? Aileen otti Rikaa kädestä ja he lähtivät kävelemään.

[img]https://i.imgur.com/TT3rFzk.jpg[/img]
'Minun on saatava Rika vakuuttumaan että täällä on talvisinkin turvallista olla' Aileen ajatteli.

[img]https://i.imgur.com/AWnATaW.jpg[/img]
Vakuuttelu ei kuitenkaan kestänyt kauaa.
"Eli siis sen takia olet kantanut tuota reppua tässä muutaman viikon ajan. Mutta ei mitään syytä huoleen,
niin kauan kun minä olen täällä asunut niin täällä on ollut ihan turvallista olla."
"Hmm, nii-in, mutta vaikka olisi lämmin paikka jossa olla niin siltikään ei kannata ottaa asioita liian
heppoisesti. Ties vaikka tulisi sähkökatkos" Rika mumisi.

[img]https://i.imgur.com/gqzNsWm.jpg[/img]
"Mutta jos olet vakuuttunut että tämä on turvallinen paikka myös talvella niin tietenkin mielummin jään tänne sinun
kanssani."Rika sanoi olkiaan kohauttaen. Hänen mieltään silti hieman askarrutti. Pitäisikö hänen alkaa kerätä talvivarastoa?
Miten nämä ihmiset oikein hoitivat homma?. Aileen hyppäsi reunalta maahan ja päätti että nyt olisi hyvä hetki lähteä juomaan
kuumaa kaakaota. Rika saisi selittää ihan kunnolla tämän Suuren Pakkasen.

Kotiinpaluu

 Tarina, jossa viimein palataan kotiin




"Alleria, mitä sinun hiuksillesi on tapahtunut!?" Aileen huudahti. Alleria ja Faro olivat olleet taas matkoilla
mutta olivat tällä kertaa saapuneet ajoissa aikataulun mukaisesti.

[img]https://i.imgur.com/1nfS9eo.jpg[/img]
"Minähän tiesin että hän huomaa" Faro sanoi ilkikurisesti. Alleria tuhahti ja kääntyi tervehtiäkseen Aileenia
mutta lause jäi kesken.


[img]https://i.imgur.com/NP219j3.jpg[/img]
"Mitä [i]sinun[/i] hiuksillesi on tapahtunut?" Alleria kysyi hämmentyneenä.
"Ehe, minä vain ööm.. kaipasin vaihtelua" Aileen sanoi hymyillen.

[img]https://i.imgur.com/sMOAIqS.jpg[/img]
"Mutta sinun hiuksesi. Ne ovat niin.. tummat.. ja vaaleat. En tiennytkään että sinulla on tälläinen maku" Aileen
sanoi ihmetellessään Allerian hiuksia.
"Noh, oikeastaan.."

[img]https://i.imgur.com/s0nPPHW.jpg[/img]
".. minä en valinnut tälläistä makua. Kun Faro!.. ei, me kumpikaan emme tienneet.. Äh, aloitan aivan alusta -"

[img]https://i.imgur.com/Z0aAjhg.jpg[/img]
"Me lähdimme reissuun ja ajattelimme kotiin päin lähtiessämme säästää vähän aikaa ja käytimme demoniportaalia,
mutta emme tienneet että se vaikuttaisi jotenkin erilailla ei-demoneihin ja puff, Allerian hiukset vaihtoivat tyyliä" Faro luetteli tiivistettynä

[img]https://i.imgur.com/EfA9Eb0.jpg[/img]
"Kiitos herra-en-välitä-muiden-puheenvuoroista" Alleria sanoi napakasti.
"Hei, minulla on nälkä, tiivistin asian, että voidaanko mennä nyt vain syömään" Faro ärisi.

[img]https://i.imgur.com/bBDwYLa.jpg[/img]
"Sinä ja sinun mahasi, mene itse tekemään ruokasi. " Alleria sanoi suu yhtenä viivana.
"Hö, mutta kun..!"
"Minä tein vasta vähän aikaa sitten riisikanapataa.." Aileen aloitti.

Vaanija

Tarina jossa seurataan toista



Syksy oli saapunut hitaasti mutta varmasti. Auroran oli aika palata kotiinsa. Mutta jostain syystä
hän ei palannut suorinta reittiä. Hänen kannoillaan seurasi joku.

[img]https://i.imgur.com/EGZbEl4.jpg[/img]
Se joku tosin ei ollut mikään iso. Oikeastaan se joku oli jokin hyvin hyvin pieni ja vaaraton.

[img]https://i.imgur.com/JyUkb1W.jpg[/img]
Siltikään Aurora ei käsittänyt että miksi tuollainen olio oli hänen kannoillaan.

[img]https://i.imgur.com/6YbEVbr.jpg[/img]
Hän ei myöskään ollut varma että mikä olento oli kyseessä, mutta hän aisti että pikkuinen olento
eritti ympärilleen taikuutta.

[img]https://i.imgur.com/CSkwDth.jpg[/img]
Olento siis oli varmastikin nuori, kukaan vanhemmista ei varmastikkaan olisi noin varomaton taikuuden kanssa.

[img]https://i.imgur.com/lSeeMmm.jpg[/img]
Olento seurasi erittäin varoen ja pitäen välimatkaa. Hän ei selvästikkään ollut vielä tajunnut että
hänen seuraamisen kohteensa oli jo huomannut hänet.

[img]https://i.imgur.com/iEVa4rg.jpg[/img]
'Vakoojaksi tuo rääpäle on kyllä turhan kömpelö' Aurora tuumi mielessään. Hän kuuli takanaan ratinaa ja ritinää
ja yritti olla nauramatta.

[img]https://i.imgur.com/uG1yHOF.jpg[/img]
Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja sen sai tuta myös pikkuruinen olento jonka jalat olivat
selvästikin ihan liian lyhyet ylittämään kaatunutta puuta. Pikkuinen horjahti ja kaatui pyllyllensä.

[img]https://i.imgur.com/uMxTk94.jpg[/img]
Hämmennyksestä ja väsymyksestä johtuen alkoi pieni itkunparahdus.

[img]https://i.imgur.com/6eiHP2r.jpg[/img]
Aurora kääntyi katsomaan ja huokaisi. Hän palasi askeliaan taakse päin.

[img]https://i.imgur.com/6HMg4ow.jpg[/img]
"No niin nappula. Ryhdistäydytäänpäs nyt." Aurora pudisteli päätään. Tämä mystinen seuraaja oli vain
joku liskonpoikanen. Ei metsä ollut sellaisen asuinpaikka.
Pikkuinen nosti päätään ja katseli isoa susikettudemonia silmät pyöreenä. Samassa pieni maha murisi.

[img]https://i.imgur.com/lzDXoBd.jpg[/img]
Auroran oli vaikea pitää pokkaa. Mokoma huvittava pieni otus. Kuitenkin jokin pieni ääni sanoi hänen sisällään
että otus pitäisi ottaa mukaan.
"Voit lähteä mukaani. Luolassani on sinulle syötävää. " Aurora sanoi hieman vastentahtoisesti. Hän ei oikein tietänyt
miten noin pieniä pitäisi käsitellä. Aurora katsahti otusta ja sen likaisia vaatteita ja lisäsi "Ja ehkä hieman jotain siistimpää
päällepantavaa".
Pieni otus pomppasi jaloilleen ja riemastui. "Minä lupaan olla kiltisti!" Otus sanoi ja lähti Auroran perään.

[img]https://i.imgur.com/5jzqbNf.jpg[/img]
' Missähän sen äiti ja isä ovat' Aurora tuumi astellessaan. Hän katsahti taakseen ja huomasi pikkuisen silmien tuikkivan innostuksesta.
'Tästä tulee vielä pitkä vaellus kotiin' hän tuumi.