Vaanija

Tarina jossa seurataan toista



Syksy oli saapunut hitaasti mutta varmasti. Auroran oli aika palata kotiinsa. Mutta jostain syystä
hän ei palannut suorinta reittiä. Hänen kannoillaan seurasi joku.

[img]https://i.imgur.com/EGZbEl4.jpg[/img]
Se joku tosin ei ollut mikään iso. Oikeastaan se joku oli jokin hyvin hyvin pieni ja vaaraton.

[img]https://i.imgur.com/JyUkb1W.jpg[/img]
Siltikään Aurora ei käsittänyt että miksi tuollainen olio oli hänen kannoillaan.

[img]https://i.imgur.com/6YbEVbr.jpg[/img]
Hän ei myöskään ollut varma että mikä olento oli kyseessä, mutta hän aisti että pikkuinen olento
eritti ympärilleen taikuutta.

[img]https://i.imgur.com/CSkwDth.jpg[/img]
Olento siis oli varmastikin nuori, kukaan vanhemmista ei varmastikkaan olisi noin varomaton taikuuden kanssa.

[img]https://i.imgur.com/lSeeMmm.jpg[/img]
Olento seurasi erittäin varoen ja pitäen välimatkaa. Hän ei selvästikkään ollut vielä tajunnut että
hänen seuraamisen kohteensa oli jo huomannut hänet.

[img]https://i.imgur.com/iEVa4rg.jpg[/img]
'Vakoojaksi tuo rääpäle on kyllä turhan kömpelö' Aurora tuumi mielessään. Hän kuuli takanaan ratinaa ja ritinää
ja yritti olla nauramatta.

[img]https://i.imgur.com/uG1yHOF.jpg[/img]
Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja sen sai tuta myös pikkuruinen olento jonka jalat olivat
selvästikin ihan liian lyhyet ylittämään kaatunutta puuta. Pikkuinen horjahti ja kaatui pyllyllensä.

[img]https://i.imgur.com/uMxTk94.jpg[/img]
Hämmennyksestä ja väsymyksestä johtuen alkoi pieni itkunparahdus.

[img]https://i.imgur.com/6eiHP2r.jpg[/img]
Aurora kääntyi katsomaan ja huokaisi. Hän palasi askeliaan taakse päin.

[img]https://i.imgur.com/6HMg4ow.jpg[/img]
"No niin nappula. Ryhdistäydytäänpäs nyt." Aurora pudisteli päätään. Tämä mystinen seuraaja oli vain
joku liskonpoikanen. Ei metsä ollut sellaisen asuinpaikka.
Pikkuinen nosti päätään ja katseli isoa susikettudemonia silmät pyöreenä. Samassa pieni maha murisi.

[img]https://i.imgur.com/lzDXoBd.jpg[/img]
Auroran oli vaikea pitää pokkaa. Mokoma huvittava pieni otus. Kuitenkin jokin pieni ääni sanoi hänen sisällään
että otus pitäisi ottaa mukaan.
"Voit lähteä mukaani. Luolassani on sinulle syötävää. " Aurora sanoi hieman vastentahtoisesti. Hän ei oikein tietänyt
miten noin pieniä pitäisi käsitellä. Aurora katsahti otusta ja sen likaisia vaatteita ja lisäsi "Ja ehkä hieman jotain siistimpää
päällepantavaa".
Pieni otus pomppasi jaloilleen ja riemastui. "Minä lupaan olla kiltisti!" Otus sanoi ja lähti Auroran perään.

[img]https://i.imgur.com/5jzqbNf.jpg[/img]
' Missähän sen äiti ja isä ovat' Aurora tuumi astellessaan. Hän katsahti taakseen ja huomasi pikkuisen silmien tuikkivan innostuksesta.
'Tästä tulee vielä pitkä vaellus kotiin' hän tuumi.