Meni liian pitkälle

 Tämä kuvatarina on tehty yhteistyössä Kuroi-chanin (aka Meital) kanssa.

Tarina jossa mennään liian pitkälle ja pelataan vaarallista peliä

Tytöt olivat päättäneet mennä yökyläilemään Aileenin koulukaverin, Hachikon luokse.
 

"Tervetuloa~! Äiti ja isä ovat työmatkoilla, joten olemme nyt keskenämme" Hachiko tervehti iloisen huolettomalla äänellä.

 

"Käykää peremmälle ja olkaa kuin kotonanne"hän sanoi ja viittilöi tyttöjä kotatsun ääreen. "Käyn hakemassa teetä, olkaa hyvät ja istukaa alas" Hachiko huikkasi ja kipitti keittiöön.

 

Ja niin tehtiin.

 

"Hän vaikuttaa oikein mukavalta" Kira sanoi Aileenille varmistettuaan ettei Hachiko ollut kuuloetäisyydellä.
"Eikö olekkin ! ^^" iloitsi Aileen.

 

Huomattuaan karamellit Rika nappasi heti muutaman. "Vau, näyttää hyviltä~"


 

Hetken kuluttua:
 

"Anteeksi, että kesti!" Hachiko hiukkasin tarjoillessaan teetä vierailleen. "Laitoin vahingossa aluksi leivänpaahtimen kiinni seinään vedenkeittimen sijasta"

 

"Öh... ei se mitään" Kira sanoi hieman yllättyen emännän hajamielisyydestä. Hän katsahti tarjottimelle, jossa mukit oli tuotu. "Mikäs tuo on..?"

 

"Ai tämä? Se on Ouija-lauta" Hachiko virkkoi.

 

"Se on nyt kuumin juttu koulussa! Muutkin luokkalaiset ovat kokeilleet sitä, joten ajattelin että ehkä mekin voisimme ^^"

 

Tytöt myöntyivät ja valot sammutettiin.

 

"..ja sitten esitämme kysymyksen ja hengen pitäisi vastata" Hachiko sanoi kerratessaan sääntöjä.
"Tämä ei pääty hyvin.." Kira tuumi itsekseen. Vaikka hieman skeptisesti hän suhtautuikin tällaisiin puuhiin, Kiralla heräsi mielenkiinto.

 

"Onko kellään mielessä kysymystä?" Rika kysyi tihkuen uteliaisuutta.

 

Vaikkei Hachiko ollut vieläkään päässyt yli Rikan sarvista ja päätyi siihen tulokseen että Rika oli larppaaja, hän  rohkaistui ja päätti aloittaa kysymällä;
" Onko täällä joku.. ? "

 

Vastaus oli kyllä.

 

"Ooh!" kaikki hengähtivät yhteen ääneen. Se todellakin toimi !

 

Kuului kova kolahdus.

 

"Iiik!" Kira kiljaisi.

 

"Mi-... mitä tämä on..? Verho?"

 

"Miten se tuollalailla tippui? Tuuli ?" Aileen kysyi pelästyneenä.
"Täällä tosiaan on joku !" Rika kuiskasi.

 

Tytöt pienestä välikohtauksesta huolimatta päättivät jatkaa.

 

" Voidaanko me pyytää sitä lähtemään?" Aileen kysyi pieni pelon palanen kurkussaan.

 

Huoneessa viileni,
Laatta liikahti.

 

Vastaus oli ei.

 

Tytöt katsoivat jähmettyneinä lautaa. Se ei halunnut lähteä.
"Voi ei!" Aileen parahti. "Mitä me nyt teemme?"

 

"Jatketaan.." Hachiko sanoi päättäväisesti.
Ennenkuin kukaan ehti sanomaan mitään Rika ennätti kysymään: "Mikä sinä oikein olet?"

 

"Hyvästi"

 

Laatta ei enää hievahtanutkaan.
"Se on poissa.." Kira sanoi tovin jälkeen. Tytöt hitaasti irroittivat otteensa osoittimesta.

 

"Minua pelottaa!" Aileen sanoi ja tarrautui Kiran käteen.

 

Rika otti karamellikulhon viereensä. "Oliko täällä oikeasti joku?"

 

"Uskomatonta että se oikeasti toimi.." Hachiko sanoi hiljaisella äänellään.

 

***
 

Hetken päästä Hachiko kävi laittamassa valot takaisin päälle.
 

"Myöntäkää ettei demoneita ole oikeasti olemassa. Yrititte pelotella vain!" Rika sanoi pupeltaessaan karamelleja.

 

"Rika! Jätä meillekkin vähän!" Aileen huudahti karamellikulhon omineelle Rikalle.
Kira hymähti hiljaa "Ei se demoni enää tänäyönä palaa".

 

"....."


 

Eikä demoni palannut sinä yönä, mutta minkä takia se ylipäätään hiippaili Hachikon talon nurkilla? Aikooko se vielä tulla ? ..Silloin kun kaikki nukkuvat.