Ei ristinsielua

Myös tämäkin tarina (ja kaikki joissa Nova esiintyy) on tehty yhteistyössä Meitalin aka Kuroi-chanin kanssa.


Tarina joissa kävellään toisen reviirille

 

Lumi narskui mustanpuhuvan hahmon astellessa kirpeässä pakkasessa.
Viileä ilma höyrystyi hengittäessä ja kylmä ilma rahisi tämän kurkussa.

Kaikkialla näkyi vain lumisia puita ja kinoksia. Hahmo katseli ympärilleen etsien oikeaa suuntaa.
"Olen eksynyt.." neito sanoi hengähtäen.

 

Ei kuulunut ääntäkään. Kuin kylmä pakkanen olisi jäädyttänyt kaiken paikalleen.
"Ei ristinsielua.." hän mumisi katsellen kaukaisuuteen.

 

"Päivää" kuului ääni keskeltä hiljaisuutta.

 

"Gah!" neito päästi suustaan ja hypähti loikan taaksepäin.

 

"Mikä-.. tarkoitan, kuka sinä olet?" tämä sanoi sydän kurkussa.

 

"Mitä sinä teet metsässäni?" susikettudemoni nimeltä Aurora kysyi. Tämän ilmeestä ei voinut
päätellä mitä mieltä hän oli tästä asiasta.

 

Mutta tällä hetkellä tummaneito pystyi vain tuijottamaan punapään lumoavaa kauneutta.
Mitä noin värikäs hahmo teki keskellä ei-mitään? Ja eikö tälle tullut kylmä näin kovassa pakkasessa
näin vähissä mutta värikkäissä vaatteissa?

 

'Hänkö on metsän omistaja? Ei kai tällaisessa pakkasessa kukaan huvikseen hiiviskele yllättämässä
mahdollisia vierailijoita, joita tuskin täällämain hirveästi edes on? Tuo olento ei kyllä värikkäine
vaatteineen pelkää tulla huomatuksi.. hän voi olla vaarallinen.' näitä ajatuksia hän pyöritteli päässään kuumeisesti.

 

"Sinun metsäsi?" hän sai sanotuksi viimein "En nähnyt mitään kylttejä täällä."

 

"Vai niin. Ehkä sitten pärjäät täällä." sinisusikettu demoni sanoi hieman loukattuna
ja kääntyi jatkamaan matkaansa.

 

"Eiväthän kaikki elävät olennot ole täällä kuolleet hypotermiaan. Näkemiin" hän sanoi herttaisesti.

 

Nova katsoi värikkään olennon kaikkoavaa selkää.
'En minä edes tiedä mihin suuntaan minun pitäisi tästä jatkaa. Kuolleeksi paleltuminen ei houkuttele ja tämä olento saattaa olla ainut, jonka tulen näkemään täällä' hän tuumi 'Noh, se siitä ylpeydestä sitten'.

 

Neito otti varovaisen askeleen kohti loittonevaa hahmoa ja huudahti: "Odottakaa!"

 

"Hm?" Aurora kääntyi.
"Tietenkin kunnioitan metsänomistajuuttasi ja olen vain läpikulku matkalla" Nova sanoi hieman
turhaantuneena ylpeytensä menettämisestä.

 

"..mutta voisitteko kertoa miten pääsen jonnekkin suojaan tältä jäätävältä pakkaselta?"
Aurora katsoi kulkijaa arvioiden. Hänen silmänsä kaventuivat viiruiksi, mutta hymy hieman lempeni.
"Voit tulla minun luokseni, ehkä voimme yhdessä katsoa että mihin suuntaan jatkat sieltä"

 

Huojentuneena Nova otti pari juoksuaskelta kohti Auroraa.

 

"Kiitos" Nova sanoi hengähtäen. Kylmyys ei sopinut hänelle.
Aurora ojensi kätensä. "Minä olen Aurora Borealis. Kuka sinä olet?"

 

"Olen Nova" tämä sanoi ojentaen kohmeiset sormensa kohti Auroran kättä.
'Hän saattaa olla hyödyllinen liittolainen tulevaisuuden varalle' Nova tuumi pieni hymy suupielessä.